| Portugali, Albufeira 2010 (matkakertomus) |
|
|
|
|
Lue myös toinen matkakertomus Portugalista klikkaamalla tästä
Raskaan opiskelun ja töiden täyttämän kevään jälkeen tuntui siltä, että oli pakko päästä jonnekin hengähtämään hetkeksi. Olen aiemmin matkustanut paljon Finnmatkojen kautta ja ollut tyytyväinen, joten vanhasta tottumuksesta päädyin tutkailemaan Finnmatkojen äkkilähtöjä. Matkoja etsiessäni kriteereinä olivat hinta alle 450 €/matkustaja ja lähtö aikaisintaan kolmen viikon päästä, jotta ehtisin pyytää töistä kyseisen ajankohdan vapaaksi. Lisäksi mieluiten halusin jonnekin missä en vielä ollut käynyt. Lopulta kiinnostavimmaksi kohteeksi muutaman muun joukosta valikoitui Portugali ja Algarven maakunta. Pientä lisäjännitystä matkaan toi se, että matka oli määrittelemättömällä majoituksella: hotellista tai edes kaupungista ei tietoa heruisi ennen kuin vasta Algarvessa Faron lentokentällä ja lisäksi oli mahdollista, että samaan huoneistoon majoitettaisi muitakin (minulle on kerran käynyt näin Finnmatkojen määrittelemättömällä majoituksella olleella äkkilähdöllä) tai, että majapaikkaa jouduttaisiin vaihtamaan kesken viikon. Lopulta sain kuitenkin poikaystäväni suostuteltua mukaan matkaan ja niin varasimme äkkilähdön Algarveen hintaan 420€/hlö + kuljetukset lentokentältä hotellille edestakaisin 15 €/hlö. Tutustuin Portugaliin etukäteen matkaoppaita lukemalla ja suunnittelin reissua innolla, vaikka tiesin, että määrittelemätön majoitus voi johtaa esimerkiksi siihen, että millekään matkajärjestäjän retkille ei voi osallistua. Tutkin myös Finnmatkojen sivuilla esiteltyjä kaupunki- ja hotellivaihtoehtoja, vaikka tiesin senkin, että välttämättä kohdetta tai hotellia mihin päätyisimme, ei olisi varsinaisessa valikoimassa lainkaan. Kuvausten perusteella toivoin salaa, että päätyisimme Albufeiraan. Lisäksi retkivalikoimasta minua kiinnostivat Lissabon, Sevilla ja maailmanloppu 25.5.2010 tiistai Lentomme aikataulun mukainen lähtöaika oli aikaisin kuuden aikaan aamulla. Kuitenkin noin yhden aikaan yöllä sain kännykkääni Finnmatkojen ilmaisesta Guide Online palvelusta tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että konerikon vuoksi lähdemme matkaan kolme tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä ja eri koneella. Meitä tämä ei onneksi haitannut, sillä emme onneksi vielä olleet joutuneet lähtemään lentokentälle lyhyehkön etäisyyden vuoksi, joten saimmekin vain muutaman tunnin lisäunta. Aamulla suuntasimme bussilla lentokentälle ja lähtöselvityksessä saimme iloiseksi yllätykseksi 11,50 € arvoiset lounaskupongit kummallekin myöhästymisen johdosta! Liput saattoi käyttää joko lentokentällä jossakin kahvilassa tai ravintolassa tai sitten lentokoneessa, jolloin arvo oli euron korkeampi. Odotellessamme koneen lähtöä poikkesimme lentokenttäkahvilassa aamiaisella, jossa käytimme toisen kupongin, toisen säästimme koneeseen. Kone lähti matkaan täsmällisesti uuden ilmoitetun ajan mukaan. Koneen vaihdon johdosta osa henkilökunnasta oli espanjalaista, elokuvia ei näytetty ja paluulennolle ostosten tekeminen oli hieman vaivalloista, sillä esitelehtisiä oli yksi, joka kiersi lentokoneessa. Meitä nämä muutokset eivät kuitenkaan haitanneet, yritimme nukkua valtaosan viiden tunnin lentoajasta. Lentokonesapuska Finnmatkoilla TuiFlyn lennoille pitää varata ja maksaa erikseen, joten niitä emme ole enää varanneet. Sen sijaan joka kerta olemme ottaneet lennoille mukaan omat eväät, tällä kertaa juustosämpylöitä ja pienessä rasiassa juustoa, tomaattia ja kurkkua sekä pienet pippuri- ja suolapussit. Muistelisin joskus jostain lukeneeni, että omat eväät lennoilla eivät taida olla suotavia, mutta meille ei koskaan ole mitään huomautettu, eikä näin tehty nytkään. 
 Viiden pitkän tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Portugaliin, Algarven maakunnan pääkaupungin, Faron, lentokentälle. Sää oli lämmin (~ + 20), mutta pilvinen. Terminaalin ulkopuolella saimme vihdoin Finnmatkojen oppaalta kuulla minne päätyisimme! Helpotuksen huokaus, majoittuisimme Albufeiran kaupunkiin, jonne etukäteen toivoinkin pääseväni ja kolmen tähden huoneistohotelli Dom Panchoon, josta etukäteen ei ollut mitään mielikuvia. Matka kentältä hotellille sujui nopeasti, ehkä noin puolessa tunnissa. Matkan aikana tutustuimme pääasiassa saamamme opasmateriaaliin ja ihailimme maisemia. Yleensä Finnmatkojen järjestämillä matkoilla opas on kertonut lomakohteesta bussimatkalla hotellille, joten nyt koin pienoisena pettymyksenä sen, että opas vain esitteli itsensä ja kertoi mistä on kotoisin. Tosin kaiuttimissa taisi myös olla jotain vikaa. Samana päivänä tosin muutaman tunnin kuluttua olisi ollut tarjolla tervetulotilaisuus, jonne emme kuitenkaan jaksaneet mennä, sillä se olisi ollut 3 kilometrin päässä omalta hotelliltamme ja turhan pian hotelliin saapumisen jälkeen. Majoitus osoittautui varsin kelvolliseksi. Suurehkon huoneistohotellin neljännessä kerroksessa oleva parvekkeellinen kaksio, ja onneksi, vain meille kahdelle. Varustelutaso oli myös hyvä, keittiö-olohuoneyhdistelmässä oli mm. jääkaappi, vedenkeitin, liesi, televisio ja mikro. Kylpyhuoneessa oli kylpyamme ja suihku. Siivous olisi joka päivä lukuun ottamatta sunnuntaita. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja hotellin pohjakerroksessa oli ravintola ja hotellilla oli oma uima-allasalue. 
 Asetuttuamme taloksi päätimme lähteä tutustumaan lähiympäristöön, etsimään ruokapaikkaa ja katsomaan josko paikallisilta matkajärjestäjiltä saisi samoja retkiä kuin Finnmatkoilta kilpailukykyiseen hintaan. Olimme saaneet Finnmatkojen opaspaketin mukana kartan Albufeirasta, mutta hyvin pian kävi selväksi, että kartan kanssa suunnistaminen ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Kartassa kaduilla oli nimet, kun taas kaduilla niitä ei näkynyt. Kaduilla oli kuitenkin jonkin verran kylttejä, jotka osoittivat missä suunnassa on jokin tietty paikka (esim. tietty ranta), joiden avulla lopulta pääosin suunnistimme. Melko pian aloimme kuitenkin itsekin hahmottaa missä suunnassa mikäkin sijaitsee. Halusin viikon aikana päästä käymään Lissabonissa, Sevillassa ja maailmanlopussa (Capo de são vicente), joten vertailimme näiden retkien hintoja muutaman eri matkajärjestäjän kesken. Albufeirassa on muutamia paikallisia matkajärjestäjiä ja näillä useita toimistoja, joten sellaisen löytäminen on varsin helppoa. Hinnat ovat selkeästi näkyvillä ja henkilökunta kielitaitoista. Tässä hintavertailu kolmen matkajärjestäjän lähes samansisältöisistä retkistä:
Tämän perusteella ei liene vaikea arvata mihin päädyimme? Muutoin retkikuvaukset olivat samansisältöisiä, paitsi että, Finnmatkojen maailmanlopunretki olisi sisältänyt lounaan. Kuitenkin Ticket shopista kaksi koko päiväretkeä varattuamme saimme valita myös ylimääräisen ilmaisen retken (käytännössä kuljetukset kohteeseen) muutamasta vaihtoehdosta. Päätimme ottaa muutaman tunnin reissun Vilamouran satamaan. Retket varattuamme keskityimme tutustumaan lähialueisiin, kävelimme rantaa pitkin kohti vanhaa kaupunkia. Matkaa kertyi ehkä noin 3 kilometriä ja hotellilta lähimmälle rannalle noin 1 km. Albufeirassa ranta ei ole yhtenäistä vaan kallioiden lomassa on yksittäisiä poukamia. Illalla kävimme vanhassa kaupungissa syömässä ja takaisin hotellille kuljimme taksilla. Taksilla kulkeminen Portugalissa on melko edullista, matka hotellille vanhasta kaupungista maksoi 3,70 €. Hotellimme ja huoneemme sijainti osoittautui varsin otolliseksi yöunia ajatellen – mitään äänihäiriöitä ei ollut. 26.5.2010 keskiviikko Aamulla 6.45 alkoi bussimatka kohti 260 kilometrin päässä sijaitsevaa pääkaupunki Lissabonia. Bussi tuli lähes ajallaan paikalle lähes hotellimme kulmalle ja nousimme kyytiin. Bussi oli siisti, nykyaikainen ja tilava, ilmastointi toimi, mutta vessaa ei ollut. Ensimmäinen puoli tuntia meni melko tylsästi lähinnä muita hotellialueita kierrellessä ja matkustajia mukaan poimiessa. Eräs pariskunta oli päätynyt väärälle pysäkille bussia odottamaan ja bussimme jopa kääntyi takaisinpäin hakemaan heidät (onneksi ei oltu ehditty pitkälle). 
 Oppaamme osoittautui keski-ikäiseksi iloiseksi ja varsin kielitaitoiseksi naisihmiseksi, joka selvästi tunsi alueen. Opastuksen saimme sekä englanniksi että saksaksi ja lähes koko kolmituntisen bussimatkan ajan opas kertoili alueen historiasta, luonnosta ja nykytilasta sekä toki pääkaupunki Lissabonista, joka oli varsinainen kohteemme. Matkalla pysähdyimme kerran huoltoasemalla, mutta jälkeenpäin ajatellen tauon olisi voinut käyttää lähinnä vain vessassa käymiseen ja bussimatkalle olisi kannattanut tehdä omat eväät. Matkalla ihailimme maisemia, Algarven maakunnassa maasto oli melko kumpuilevaa, mutta saavuttaessa Alentejon maakuntaan maasto oli selvästi tasaisempaa ja kuivempaa, hieman kuin olisi saapunut jonnekin päin Afrikkaa. Alueella tuotetaan mm. korkkia ja oliiviöljyä. Matkalla näimme paljon kattohaikaroita, ne pesivät mielellään sähkötolpissa, eräässäkin tolpassa oli neljä pesää, kaikki eri tasoilla. Moottoritietä pitkin matka sujui varsin joutuisasti, joskin tietulli aiheutti lyhyehkön pysähdyksen. Tämä tieto tietulleista lisäsi ennestään tyytyväisyyttäni siitä asiasta, että päädyimme menemään järjestetyille retkille emmekä vuokraamaan autoa. Tietullien ja parkkeerausongelmien ja –maksujen lisäksi myös liikennekulttuuri Portugalissa oli mitä oli. Esimerkiksi kaupungissa 50 kilometrin nopeusrajoitusalueella huristeltiin surutta keskimäärin nopeudella 80 kilometriä tunnissa. Lissabonin häämöttäessä ensin huomiomme kiinnittyi suureen Cristo Rei-patsaaseen, joka on Lissabonin oma versio Rio De Janeiron Kristuspatsaasta ja, joka oli meitä vastassa ennen Tejo-jokea, jonka toisella puolella Lissabon oli. Tejo-joki oli hyvin leveä, ylitimme sen melkein 3 kilometriä pitkän sillan yli kulkemalla! Ensi vaikutelma Lissabonista bussin sisältä käsin oli hyvä: kaunis, värikäs kaupunki. Lissabon on reilun 500 000 asukkaan kaupunki Portugalin länsirannikolla, josta tuli pääkaupunki 1200-luvulla. Lissabon on rakennettu seitsemälle kukkulalle, kuten esimerkiksi Rooma ja Istanbulkin, joten mäkiä riittää. Aluksi kiertelimme bussilla ja pysähdyimme silloin tällöin katsomaan nähtävyyksiä, kuten mm. Padrao Dos Descobrimentos löytöretkien kunniaksi rakennettua monumenttia ja Belémin tornia, joka on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva 1500-luvulla rakennettu torni kaupungin sataman puolustamiseksi ja Vasco da Gaman löytöretken muistoksi. Kiersimme myös kaupungin yleisilmettä ihailemassa. Lissabon on värikäs ja täynnä vastakohtia, on uutta ja vanhaa, rikasta ja köyhää. Meille jäi myös muutama tunti vapaa-aikaa kierrellä kaupungissa. Tänä aikana pyörimme lähinnä kävelykadulla kaupoissa, kävimme Praça do Comércio -aukiolla (jossa meille tarjottiin ostettavaksi huumeita) ja kävimme syömässä gnoccheja italialaisessa ravintolassa. Ruoka ei vetänyt millään tavoin vertoja lahtelaiselle Mamma Maria ravintolalle ja hinta oli tyyris (13 €) ja palvelu kehnohkoa. 
 Neljän aikoihin keräännyimme bussiin lähteäksemme takaisin kohti Albufeiraa. Paluumatkalla kiersimme vielä bussilla Lissabonin vanhimman alueen, Alfaman, läpi. Alfama on vanha, värikäs ja ränsistynyt. Taloja on vieri vieressä ja pieniä kujia on useita. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, alue olisi ollut varsin viehättävä ja idyllinen tutustumiskohde. Paluumatkalla pääsääntöisesti torkuimme, joskin opas jaksoi yhä tarinoida. Pysähdyimme samalla huoltoasemalla kuin menomatkalla ja perillä Albufeirassa olimme reilun kolmen tunnin kuluttua Lissabonista lähdöstä. Raskaan päivän jälkeen emme enää jaksaneet lähteä kävelemään vanhaan kaupunkiin, vaan menimme läheiselle baarikadulle (joka siis on täynnä vieri vieressä olevia baareja yli kilometrin matkalla) syömään illallista. 27.5. ja 28.5.2010 torstai ja perjantai Lämpötilat kohosivat selvästi lomamme loppua kohden, noin 30 asteen tuntumaan. Päätimmekin siis suunnata rannalle ottamaan aurinkoa. Baarikadulta vanhaan kaupunkiin pääsee kätevästi taksin ja jalkojen lisäksi myös minijunalla, joka liikennöi 10-20 minuutin välein. Matka yhteen suuntaan maksaa 2 €, päivälippu 3,50 €. Parhaaksi rannaksi totesimme vanhan kaupungin Kalastajien rannan, Praia da Pescadoresin. Ranta oli tilava, hienohiekkainen ja palvelut lähellä mikäli vaikka nälkä yllätti. Atlanttin vesi oli vielä toukokuun lopussa melko kylmää, kävimme vain pikaisesti kastautumassa. Vuorovesi-ilmiö rannalla oli erittäin selkeä ja vaikuttava. Jo muutaman tunnin rannalla löhöilyn jälkeen saimme siirtyä pyyhkeinemme kauemmaksi kun vesi nousi useamman metrin. Laskuveden aikaan rannalle jäi kauniita veden uurtamia muodostelmia ja pieniä lammikoita, joihin jäi esimerkiksi pikkukaloja vangiksi nousuvettä odottamaan. Rannalla saattoi parhaina päivinä viihtyä hyvinkin pitkään, esimerkiksi perjantaina ilta-aurinko lämmitti vielä mukavasi seitsemän aikaan illallakin. Illalla kiertelimme vanhan kaupungin putiikkeja ja suuntasimme syömään ja tuliaisostoksille baarikadulle. Matkalla tykästyimme erityisesti tomaattikeittoon, jota söimme leivän kanssa useaan otteeseen. Portugalissa alkoholi osoittautui edulliseksi ja tuliaisostokset koostuivatkin siis pääosin siitä. Esimerkiksi litran pullo 12 vuotta vanhaa Chivas Regalia maksoi hieman yli 20 € ja litran pullo Grantsia 12 €. 29.5.2010 lauantai Vietimme aurinkoisen päivän edellisten tapaan rannalla, mutta illalla suuntasimme ilmaisretkellemme Vilamouran satamaan. Satama oli miellyttävä, kävelimme muutaman tunnin ihastelemassa veneitä ja kierrellen kauppoja. Kivikossa vilisti myös melkoisen suuri määrä rapuja! 
 30.5.2010 sunnuntai Päätimme suunnata aamupalalle läheiseen hieman hulppeamman näköiseen hotelliin, hotelli . Suuntasimme hieman aamu kymmenen jälkeen hotellin ravintolasaliin huomataksemme, että aamiainen oli kello 10 saakka. Paikalle saapui ystävällinen tarjoilijamies, joka kovasti pahoitteli tilannetta ja totesi, että saamme kyllä jäädä syömään, mutta valitettavasti he eivät voi tuoda enää mitään uutta tarjolle. Ei se mitään, jäimme syömään aamiaista (mm. leipää, jugurtteja, erilaisia hilloja, croissantteja, hedelmiä, muroja, papuja, pekonia jne.) ruokasaliin lähes kahden ja kiitimme ruuasta poistuessamme. Emme maksaneet mitään! Kunnon aamupalan jälkeen suuntasimme hotellimme uima-altaalle uimaan ja ottamaan aurinkoa, sillä yhden aikaan koittaisi lähtö retkelle Cabo de São Vicenteen. Bussi tuli ajallaan ja matkamme kohti Manner-Euroopan lounaisinta kolkkaa, ”maailmanloppua” kohti alkoi. Oppaana oli vanha hauska ukko, joka kertoli hyvin paljon alueen historiasta, mutta myös varsin paljon poliittisista mielipiteistään. Lisäksi opas totesi esimerkiksi, että Portugali on köyhä, joten muistakaa jättää tippiä, mutta älkää ostako olutta Lagosista, sillä se on kallista :D Ensimmäisenä matkan varrella pysähdyimmekin Lagosin kaupungissa, jossa teimme lyhyen kävelykierroksen ja kävimme kahvilla. Lagos vaikutti ensisilmäyksellä hyvin viehättävältä paikalta, ja jos joskus uudestaan suuntaan Algarveen, voi kohteena hyvinkin olla juuri Lagos. Lagosista matka jatkui hienoille kivimuodostumille, joita kuvataan varsin paljon postikorteissa. Kivimuodostumista yksi oli esimerkiksi norsun ja toinen kengän muotoinen. Sää oli aurinkoinen ja meri kimmelsi turkoosina, joten kuvista tuli erittäin kauniita. Matka jatkui Sagresin kylän läpi koti maailmanloppua, jossa tuuli kunnolla. Jyrkät kallioseinämät olivat vaikuttavat, mutta itse paikka oli ennakkohehkutukseen nähden pienoinen pettymys. Kokonaisuutena retki oli oivallinen, mutta mikäli kivimuodostelmia ja Lagosia ei olisi käyty katsomassa, olisi reissu ollut melkoisen turha. Ilta sujui tuttuun tapaan tomaattikeittoa baarikadulla nauttien. 
 31.5.2010 maanantai Viimeinen lomapäivämme. Lähdimme bussilla 6.45 kohti manner-Espanjaa, Andalusian itsehallintoalueen pääkaupunkia Sevillaa. Bussissa oli mukavan väljää, sillä meitä lähti matkaan alle puoli bussillista, vain parikymmentä henkeä. Tällä kertaa oppaanamme oli keski-ikäinen herrasmies mustan salkun kera. Miekkonen oli varsin kielitaitoinen ja hauska. Kuultuaan, että olen Suomesta small talkkasi hän kanssani ruotsiksi. Matkan aikana saimme kuulla paljon Sevillasta ja oppaamme myös esitti meille matkan aikana laulun aiheesta. Olimme ottaneet passit mukaan matkalle, mutta mitään rajamuodollisuuksia ei ollut, vaan yhden huoltamopysähdyksen voimin jatkoimme perille asti. Pidin Sevillasta hyvin paljon, se on erittäin kaunis kaupunki. Aluksi kävimme Guadalquivir-joella tunnin mittaisella risteilyllä (14 €/hlö), jolla oli englanninkielinen opastus nauhalta. Sevillassa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli täysin tyyntä ja lämpötila + 45 astetta, joten risteilyn lomassa sai hyvin otettua aurinkoa ja samalla sai kivan rentouttavan yleissilmäyksen kaupungin joenvarressa oleviin nähtävyyksiin. Sen jälkeen meillä olikin Sevillassa vielä varsin mukavasti omaa aikaa tutustua kaupunkiin, noin 4 tuntia. Sevillassa sijaitsee valtavan suuri katedraali, joten sitä toki oli mentävä ensimmäisenä ihastelemaan. Kuvauksellisesti harmillisesti kyllä Santa Marian katedraalia ei toki mitenkään saanut mahtumaan kuvaan koko loistossaan. Katedraalin jälkeen pyörimme lähinnä shoppailemassa Sevillan ostoskaduilla ja kauppakeskuksissa. Siestan päästyä yllättämään ja kauppojen pääsääntöisesti sulkeuduttua kävimme vielä syömässä ja hakemassa Starbucks kahvilasta pirtelöt ennen paluuta kohtauspaikalle muun ryhmän luo. Pois lähtiessämme kiersimme vielä bussilla ihailemassa vuoden 1992 maailmannäyttelyyn rakennettuja Maria Luisa – puiston reunalla sijaitsevia paviljonkeja. 
 Päivä oli kuumuudestaan ja bussimatkojen pituudesta johtuen raskas, mutta antoisa. Pidin tästä väkimäärältään Espanjan neljänneksi suurimmasta kaupungista varsin paljon ja viihtyisin kaupungissa varmasti pidempäänkin, joskin parasta matkustusaikaa lienisivät huhtikuu ja lokakuu. Illalla pakkasimme laukut täyteen ja pienoisesti stressasimme niiden painoa: Finnmatkoilla ja Tuiflylla matkatavarat saavat painaa 20 kg/henkilö, mutta tähän lasketaan sisältyväksi 5 kg:n käsimatkatavara, joten ruumaan menevä laukku saa painaa vain 15 kiloa. Onneksi lähtiessämme poikaystäväni laukku oli lähes tyhjä :D Finnmatkojen opasvihkosessa varoiteltiin, että Faron lentokentällä ollaan äärimmäisen tarkkoja matkalaukkujen painon kanssa… Myöhään illalla kävimme vielä syömässä baarikadulla hyväksi kokemassamme ravintolassa ja tavalliseen tapaan tilasimme tomaattikeitot leivän kera. Etukäteen olimme miettineet, että tilaamme leipiä enemmänkin ja otamme osan mukaan lentokoneeseen evääksi seuraavalle päivälle, koska lähtö oli niin aikaisin, ettei aamiaista ehdittäisi etsiä. Suunnitelma vesittyi kun ruoka tuotiin pöytään. Keitot olivat yhtä maittavat kuin aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa matkan aikana leipä oli kovaa. Tällä kertaa siis jäi leivät syömättä ja samalla myöskin eväät saamatta. Ensimmäisen kerran myös ravintolan henkilökunta jäi ilman tippiä (joskaan palvelussa ei ollut kyllä valittamista, leivissä vain). 1.6.2010 tiistai Kotimatka hotellilta alkoi seitsemän jälkeen aamulla. Lentokentällä varauduimme matkalaukkujen purkamiseen ja tavaroiden uudelleen järjestelyyn ylipainon pelossa ja olihan sitä: yhteensä laukkumme painoivat yli 33 kiloa, kun kumpikin niistä olisi saanut painaa vain 15 kiloa. Onneksemme virkailija ei kuitenkaan sanonut tästä yhtään mitään, vaan laukut matkasivat ruumaan ja huokaisimme helpotuksesta. Turvatarkastuksesta läpi päästyämme ihmettelimme minkä ihmeen takia Helsinkiin matkaavia kuulutetaan portille, vaikka lähtöön on yli tunti aikaa. Päätimme olla noteeraamatta kuulutusta ja menimme sen sijaan kahvilaan jonottamaan aamiaista. Ollessamme jonossa kuulutettiin toisen kerran, jolloin päädyimme jättämään aamiaisen oston sikseen, kun koneestakin voi ostaa syötävää ja menimme nopeasti kiertelemään kauppoja. Teimme tuliaisostokset melko nopeasti, koska tänä aikana Helsinkiin menijöitä kuulutettiin kolmatta kertaa portille, vaikka aikaa oli vielä tunti. Riennettyämme portille kysyimme virkailijalta, mitä tämä on, lähteekö kone etuajassa, jolloin vastaus oli kyllä. Tämän jälkeen istuimmekin sitten kököttämässä pienessä aulassa odottamassa koneen lähtöä ja kuuntelemassa kuulutuksia. Lopulta kone lähti 15 minuuttia myöhässä. Tällä kertaa käytössä oli Tuiflyn oma kone, joten henkilökunta oli suomalaista ja kaksi elokuvaa näytettiin. Nälkä oli tässä vaiheessa kova, sillä emme olleet syöneet aamupalaa aikaisesta lähdöstä johtuen ja lentokenttäkuulutusten takia kentälläkään ei ehtinyt syödä. Harmistus oli valtaisa kun kävi ilmi, että koneessa ei ollut tarjolla syötävää kasvissyöjälle, vain pelkkiä kinkkusämpylöitä. Onneksi sentään paluumatkalla tuulet olivat suotuisat ja kotimatka kesti viiden tunnin sijasta neljä ja puoli tuntia, mutta olo oli illalla jokseenkin kurja ennen kun sai ruokaa, siihen asti oli pärjättävä pelkällä suklaalla. Portugali oli kokemuksena miellyttävä. Tuulisista illoista huolimatta aurinkoa sekä lämpöä riitti ja hintataso oli kohtuullinen. Tänne voisin hyvinkin tulla uudestaan, joskin seuraavalla reissulla haluan tutustua myös pohjoisemmassa sijaitsevaan Porton kaupunkiin. Tästedes tutkimme myös tarkkaan aina paikallisen matkajärjestäjän retkitarjonnan, hinnat olivat erittäin edulliset ja lisäksi olimme tyytyväisempiä opaspalveluihin kuin ikinä aikaisemmin. Kuvia Portugalista Klikkaa tästä nähdäksesi kuvia Portugalista Majoituksia ja lentoja:
Lomamatkat
Hotels.com
ebookers.fi
Supersaver
Seat24
Travelstart |
|||||||||||||||||||||
