| Kiertomatka, Bremen-Edinburgh-Dublin-Luxembourg city-Arlon-Vianden (matkakertomus) |
|
|
|
|
Reissukuumeen kunnolla iskettyä ja opiskelijabudjetin varassa eläessä päätin tutustua kunnolla halpalentoyhtiö Ryanairin tarjontaan. Tammikuu matkustusaikana ei ehkä ole ihanteellinen, mutta yliopistolla minulla olisi tällöin väljää ja lisäksi töistä saisi helpommin lomaa. Ryanairilla ei ole paljon kohteita, joihin lennetään suoraan Suomesta ja näistä useampaan jo tutustuneena päädyinkin miettimään sitä vaihtoehtoa, jos lentäisin Ryanairilla jonnekin ja jatkaisin sieltä jonnekin muualle… Aloin tutkia minne pääsee tammikuussa edullisesti ja minne sieltä pääsee edullisesti ja lopputuloksena varasin lennot Pirkkala-Bremen-Edinburgh-Dublin-Frankfurt-Pirkkala. Ilman ruumaan meneviä matkatavaroita hintaa lennoille tuli hieman yli 100 €. Saatuani lapsuuden ystäväni houkuteltua mukaan roadtrip-suunnitelmiini varasimme hostellimajoitukset pääsääntöisesti hostelworldin kautta. Suosimme myös majoituksissa edullisuutta, joskin keskeisellä sijainnilla. Bremenissä emme yöpyneet, Edinburghiin varasimme 3 yötä kahdeksan hengen sekahuoneesta, Dubliniin 3 yötä kuuden hengen naistenhuoneesta (sis. aamiainen) ja Frankfurtista päätimme suuntaavamme bussilla Luxemburgiin, josta varasimme kolmen yön majoituksen kuuden hengen sekahuoneesta (sis. aamiainen). Bussimatkat Frankfurt-Luxemburg kustansivat noin 20 €/suunta ja majoitukset noin 10 €/yö, paitsi Luxemburgissa hostelli oli n. 20 €/yö. 13.1.2010 keskiviikko Aamulla suuntana Pirkkalan lentoasema ja sieltä lento Bremeniin, jossa olimme perillä noin klo 11 paikallista aikaa. Iltalentomme Edinburghiin lähtisi vasta klo 19, joten suunnistimme kaupungille. Bremen oli edellisvuodesta tuttu kaupunki, joten liikkuminen oli helppoa, eikä iltalennolle ehtimisestä tarvinnut stressata. Lentokenttä on hyvin lähellä kaupungin keskustaa (~4 km) ja raitiovaunu kulkee suoraan kentän edestä keskustaan monta kertaa tunnissa ja matka kestää ehkä noin 10 minuuttia ja maksaa pari euroa. Bremenissä suuntasimme ensimmäisenä syömään vanhaan tuttuun italialaiseen ravintolaan, jossa on ihania gnoccheja ja suussa sulavia italialaisia jäätelöitä vaikka millä mitalla. Bremenissä oli varsin kylmä ja tuulista, joten kaupungilla pyöriminen jäi minimiin, pyörähdimme nopeasti raatihuoneella ja katsomassa musikanttipatsasta, mutta päätimme pian suunnata loppuajaksi Waterfront ostoskeskukseen. Vietimme loppuajan ennen paluuta lentokentälle ostoskeskuksessa, jossa ostosten tekoa rajoitti tosin rahan lisäksi myös se tosiasia, että 10 päivän reissulla mukana oli yksi reppu, joka sai painaa enintään 10 kiloa. Iltalentomme Edinburghiin lähti ajallaan ja pääsimme nopeasti ja ongelmitta perille. Ostimme kentältä edestakaiset liput keskustaan ja kaupunkiin saavuttuamme lähdimme kartan kanssa etsimään hostelliamme. Hostellimme (Cowgate) oli sijainniltaan erinomainen, mutta tietyllä tapaa nimi kyllä kuvasi paikkaa… Respan mies oli ystävällinen, mutta vähän ihmetystä herätti se, ettemme saaneet esimerkiksi liinavaatteita lainkaan mukaan, vaikka yleensä hotelleissa olemme aina saaneet. Tällä kertaa ne kuulemma olisivat jo valmiina huoneessa… (eli toisin sanoen vaihdetaankohan niitä miten usein?!). Saimme avaimet ja ohjeet kuinka löydämme huoneemme. Saavuttuamme huoneeseen oli tilanne hieman hämmentävä: Kolme kerrossänkyä, joista jokaisen alasängyssä majoittui tummaihoinen mies. Huhuilin ”hellou” tullessamme, mutta vastausta ei kuulunut, mikä lisäsi hieman vaivaantunutta tunnelmaa. Huoneessa etsiydyimme vapaisiin sänkyihin, joissa tosiaan oli lakanat valmiina –muuta ei. Tosin hetken kuluttua sain peiton alasängyssä olevalta mieheltä –hän oli ottanut omansa lisäksi minun. Tyynyä en löytänyt ja heräsin keskellä yötä siihen, kuinka pääni hakkasi sängyn laitaan –alasängyn mies masturboi. Hyvää yötä vaan! 14.1.2010 torstai Aamulla sänkyyni oli ilmestynyt tyyny kuin tyhjästä. Miehet lähtivät huoneesta aikaisin ja mekin päätimme suunnistaa kaupungille. Vierailimme mm. Edinburghin linnassa ihastelemassa näkymiä ja kruununjalokiviä. Kävelimme myös ympäri kaupungin keskustaa. Tietyllä tapaa kaupunki oli hieman aavemainen ja rujo, mutta samalla myös kiehtova. Sää oli kylmähkö, mutta samanlaista viimaa kuin Saksassa ei onneksi ollut. Illaksi varasimme liput stand up –esitykseen. Paikka oli tupaten täynnä ja jouduimme vastoin tahtoamme aivan eteen istumaan. Stand upissa oli useampi koomikko, etenkin yhden puheesta oli murteen ja todella nopean puhetyylin vuoksi varsin hankala saada selvää. Totta kai hän sitten päätti alkaa jutella meille, sillä seurauksella, ettemme saaneet selvää mitä hän uteli. Loppuajasta sitten tiesimmekin olevamme ohjelmalistalla mukana, ”paikalla olevat suomalaiset, jotka eivät ymmärrä mitään”. Hah haa, olipas hauskaa. 15.1.2010 perjantai Päivä kului kaupungilla kävellessä, kauppoja kierrellessä ja Starbuckissa istuessa. Lisäksi päätimme käydä kiertämässä muutamat ilmaismuseot (kirjallisuusmuseo ja lelumuseo), mutta niissä ei juurikaan ollut oikeasti nähtävää. Safkasimme kiinalaista pikaruokaa, halpaa oli, mutta ei ehkä kuitenkaan hintansa veroista. Jälkeenpäin ajatellen yhden päivän olisi hyvin voinut käyttää reissuun joko Glasgowhun tai ylämaalle. No, ensi kerralla sitten. Illalla kävimme leffateatterissa katsomassa Sherlock Holmesin. Leffassa käynti oli hieman edullisempaa kuin Suomessa, noin 5 puntaa. Mietimme myös kummituskierrosta illalla, mutta lopulta emme sellaiselle menneet (vaan päädyimme pubiin). Jäi ehkä vähän harmittamaan, miljöö olisi ollut oiva kummitusjuttuihin! (tosin olisi voinut olla liiankin pelottavaa asuinympäristömme huomioiden?). 16.1.2010 lauantai Viimeinen aamu Edinburghissa. Tummaihoiset huonekaverimme olivat heränneet ennen meitä ja vasta nyt suureksi hämmästykseksemme havaitsimme, että yksi heistä olikin nainen. Lisäksi ensimmäistä kertaa yksi heistä puhui meille (kertoi tulleensa kaupunkiin opiskelemaan Nigeriasta ym.), jolloin tunnelma muuttui välittömästi vapautuneemmaksi. Harmi, että vasta viimeisenä aamuna, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Viimeinen aamu Edinburghissa. Tummaihoiset huonekaverimme olivat heränneet ennen meitä ja vasta nyt suureksi hämmästykseksemme havaitsimme, että yksi heistä olikin nainen. Lisäksi ensimmäistä kertaa yksi heistä puhui meille (kertoi tulleensa kaupunkiin opiskelemaan Nigeriasta ym.), jolloin tunnelma muuttui välittömästi vapautuneemmaksi. Harmi, että vasta viimeisenä aamuna, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Päivä kului vähän hitaanlaisesti, tuntui, että kaikki oleellinen ja tärkeä oli jo vähän nähty. Yleinen kaupungilla hengaus olisi tosiaan toiminut paremmin kesäaikaan. Illalla lensimme Dubliniin. Suuntasimme bussilla keskustaan (maksoi pari euroa, Dublinissa kannattaa varata mukaan pikkurahaa bussilla matkustamiseen, rahat laitetaan bussissa koneeseen ja mikäli ei ole tasarahaa niin maksat ylimääräistä, sillä takaisin ei tule mitään). Hostellimme (Ashfield house) sijainti osoittautui mainioksi: keskustassa Liffeyjoen yli ja siinä se oli! Bongasimme hostellin suoraan bussista ja jäimme edessä olevalla pysäkillä pois. Vaikutelma hostellista oli hyvä, sijainti erinomainen ja kenties yksi mukavimmista ja sympaattisimmista ihmisistä respassa, joita olen koskaan tavannut! Ainoa ikävä puoli oli se, että kuulimme joutuvamme vaihtamaan huonetta ensimmäisen yön jälkeen, koska hostellissa oli niin täyttä. Ensimmäisenä yönä huonekaverimme olivat espanjalaisia (ja kovaäänisiä). Illalla kävimme kiertämässä kaupungilla lyhyesti (mm. Hard Rock Cafe ja Temple barin alue). kului vähän hitaanlaisesti, tuntui, että kaikki oleellinen ja tärkeä oli jo vähän nähty. Yleinen kaupungilla hengaus olisi tosiaan toiminut paremmin kesäaikaan. Illalla lensimme Dubliniin. Suuntasimme bussilla keskustaan (maksoi pari euroa, Dublinissa kannattaa varata mukaan pikkurahaa bussilla matkustamiseen, rahat laitetaan bussissa koneeseen ja mikäli ei ole tasarahaa niin maksat ylimääräistä, sillä takaisin ei tule mitään). Hostellimme (Ashfield house) sijainti osoittautui mainioksi: keskustassa Liffeyjoen yli ja siinä se oli! Bongasimme hostellin suoraan bussista ja jäimme edessä olevalla pysäkillä pois. Vaikutelma hostellista oli hyvä, sijainti erinomainen ja kenties yksi mukavimmista ja sympaattisimmista ihmisistä respassa, joita olen koskaan tavannut! Ainoa ikävä puoli oli se, että kuulimme joutuvamme vaihtamaan huonetta ensimmäisen yön jälkeen, koska hostellissa oli niin täyttä. Ensimmäisenä yönä huonekaverimme olivat espanjalaisia (ja kovaäänisiä). Illalla kävimme kiertämässä kaupungilla lyhyesti (mm. Hard Rock Cafe ja Temple barin alue). 17.1.2010 sunnuntai Hostellin aamiainen käsitti muroja maidolla ja höttöistä paahtoleipää sekä mehua. No ei me mitään kulinaristista tällä hinnalla toki odotettukaan. Aamiaisen jälkeen suuntasimme ihmettelemään kaupunkia. Kiersimme nähtävyyksiä (mm. the Spire, ihme pitkä tikku, joka isketty keskelle keskustaa). Olisin halunnut käydä erityisesti luonnonhistoriallisessa museossa, mutta löydettyämme sen paljastui, että se on suljettu korjaustöiden vuoksi. Sen sijaan kävimmekin (ilmaisessa) taidemuseossa, missä päädyimme itsekin piirtelemään lapsille varattuun taidenurkkaukseen . Lisäksi katsastimme myös Trinity collegen ulkoapäin ja muutamia katedraaleja. Dublinin linnaa etsimme pitkän aikaa ja ehdimme jo useaan otteeseen kirota, että misssä v***ssa se on, kunnes näimme kartan, johon omakin sijaintimme oli merkitty. Hölmistyneinä saatoimme todeta seisovamme keskellä linnan pihaa. Että sellainen nähtävyys oli se! :D Lisäksi kaupungilla hengaillessamme otimme paljon kuvia ja naureskelimme mm. roskakoreille, joissa oli kylttejä ”no bomb please!”. Kaupunkina Dublin ei mielestämme ollut erityisen viehättävä (etenkään talviaikaan), kaupungin keskellä virtaavasta joesta huolimatta. Päivällä kävimme syömässä Hard Rock cafessa, vinkkinä kaikille, että suklaakakkua ei kannata tilata jälkiruuaksi pelkästään yhdelle. En usko, että kukaan sitä pystyy yksinään kokonaan syömään, ellen itse tätä ihmettä näe! Päivällisen jälkeen lähinnä shoppailimme lyhyesti keskustassa. Illalla päädyimme leffaan katsomaan ah niin ihanan George Clooneyn tähdittämän Up in the Airin. Hostellilla kyselimme respasta vinkkejä seuraavalle päivälle (Dublin ei oikein ollut meidän kaupunkimme, yksi päivä oli ihan riittävästi). Saimme vinkin ja kulkuohjeet vierailla Dublinin laidalla sijaitsevissa Malahiden ja Howthin alueilla. Pohdimme hetken vielä valitsemmeko Malahide + Howth yhdistelmän vai suuntaammeko Pohjois-Irlannin pääkaupunki Belfastiin, mutta hintaero sai meidät valitsemaan lähialueet. Toiset huonekaverimme olivat saksalaisia ja paljon vähemmän kovaäänisiä kuin espanjalaiset. 18.1.2010 maanantai Aamusta suuntasimme bussilla Howthiin, joka oli varsin kaunis ja idyllinen alue, aivan kuin pieni kylä. ”Kylän” ympärillä kiersi eräänlainen kalliopatikointireitti, jonka kävelimme alusta loppuun. Tämä oli selvästi Dublinin parhaita puolia ja sääkin vihdoin suosi: oli suorastaan lämmintä kuin aurinko paistoi ja maisemat olivat kauniit. Patikointireitin lisäksi viihdyimme aikamme Howthin satamassa katselemassa aluksia ja ihmisiä päivittäispuuhissaan, kuten vanhaa miestä, joka leikki veden rajassa pallolla kahden koiransa kanssa. Howthista suuntasimme DART-junalla Malahideen, jossa kävelimme katsomaan Malahiden linnaa. Myös Malahide vaikutti varsin mukavalta alueelta, mutta patikoinnista väsyneenä emme jaksaneet siellä pyöriä sen enempää. Linna tosin oli hieno (ja sen todella tunnisti linnaksi) ja maisemat miellyttävän vehreät, vaikka olikin tammikuu. Malahidesta suuntasimme keskustaan DART-junalla ja Subwayn kautta hostellille. Illalla kävimme vielä kävelemässä ja katselemassa öistä Dublinia, sekä leffassa, tällä kertaa sieltä tuli Meryl Streepin tähdittämä It’s complicated. Dublinissa baareja on joka kulmassa, mutta hintataso piti meidät varsin tehokkaasti poissa sieltä. 19.1.2010 tiistai Aamulla aikaisin oli suunnattava kohti lentokenttää, en kyllä yhtään jäänyt kaipaamaan puuttuvaa aamiaista. Ryanair tavoilleen täsmällisenä lähti aivan ajallaan kohti Frankfurtia. Bye bye Dublin, we won’t miss u! und haloo Deutschland! Frankfurtin lentokentältä oli matkaa bussiasemalle muutama sata metriä ja oikea pysäkki löytyi hyvien opasteiden avulla helposti. Matkaliput Luxemburg cityyn ostimme kuljettajalta, joskin ne olisi saanut vähän edullisemmin etukäteen ostettuna (ainakin etukäteen ostettuna lippujen hinta myös vaihteli kellonajan mukaan). Matka Luxemburgiin kesti parisen tuntia, ihailimme maisemia (no ei ne nyt kyllä ihmeellisiä olleet, mutta kuitenkin) ja saavuimme perille ilman mitään rajamuodollisuuksia. Luxemburgin keskusta on ikään kuin jakaantunut kahtia ja pitkä silta yhdistää puoliskoja. Silta ei kuitenkaan ylitä jokea, vaan keskellä kaupunkia on ikään kuin eräänlainen rotko. Kaupunkikuva on siis mielenkiintoinen ja erilainen! Keskustassa kierrellessä Luxemburg city muistutti mielestäni aiempien kokemuksieni perusteella eniten Ranskaa. Vanha kaupunki on kuulut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1994. Hostellimme (Luxemburg city hostel) löytäminen tuotti alkuun suurehkoja hankaluuksia hyvän kartan puutteen vuoksi. Lopulta kuitenkin löysimme perille ja paikka oli positiivinen yllätys! Siistein hostelli missä olen ikinä ollut, ystävällinen henkilökunta, rauhallista, meillä oli kuuden hengen sekahuone, jonne alkuun majoituimme vain me kaksi ja aamiainen sisältyi hintaan (noh, oli tämä kyllä kaksi kertaa kalliimpikin kuin hostellit Edissä ja Dublinissa). Ainoa miinuspuoli oli iso ylämäki hostellilta kaupunkiin mentäessä :D Luxemburgissa kiersimme melko paljon shoppailemassa ja löysimmekin –turhan paljon- osteltavaa. Ostimme kumpikin esimerkiksi uudet talvitakit, vaikka tiesimme, että lennon kanssa voisi tulla vaikeuksia. Ryanair on usein hyvin tarkka matkatavaroiden koosta ja määrästä. Erikoiseksi ongelmaksi osoittautui se, että koska meillä oli hostellissa aamupala (ennen klo 10) niin olimme päivällä nälkäisiä noin klo 14-15, jolloin ei mistään tahtonut löytyä ruokaa :D Monet kahvilat ym. ravintolat aukesivat vasta illalla tai niillä oli lounaskattaus ja päivälliskattaus ja välissä ei mitään. Suuntasimme siis terveellisesti pizza huttiin, jossa sai kohtuuhintaan ruokaa silloin kun sitä halusi. Tosin tilasin mozzarellapitsan ja sain chevrepitsan, josta sanoin tarjoilijalle, joka keittiössä käytyään tuli kertomaan minulle kuinka chevre on muuten tosi hyvää… Lopulta kaverini oli kerrottava tarjoilijalle ranskaksi, että ei minä en halua chevreä, kun haluan sitä tilaamaani mozzarellaa. Ensimmäisenä iltana menimme melko ajoissa nukkumaan väsyneinä. Oli luksusta jakaa kuuden hengen huone kahdestaan. Hostelli oli kooltaan melko iso, mutta tammikuussa asukkaita taisi olla melko vähän, sillä näimme muita vain aamiaisella. Vessat ja suihkut olivat käytävällä, mutta niissäkään ei kukaan tullut koskaan vastaan. 20.1.2010 keskiviikko Luxemburg on kooltaan niin pieni maa, että etäisyydet ovat lyhyitä. Päätimme hyödyntää tätä seikkaa ja vierailla samalla Belgian puolella. Olisin itse halunnut Brysseliin, mutta matkaseurani mielestä matka olisi liian pitkä (n. 2 h) ja maksaisi liikaa, joten tyydyimme vartin junamatkan päässä sijaitsevaan Arloniin. Arlon oli varsin idyllinen ja nätti pikkukaupunki, kesällä varmasti ihan mukava, mutta nähtävää ei juurikaan ollut. Kävimme siis lähinnä kävelemässä ja shoppailemassa belgialaista suklaata. Erotuksena Luxemburghiin oli etenkin kielitaito: siinä missä Luxissa pärjäsi lähes kaikkialla englannilla, ei Arlonissa juuri kukaan puhunut englantia (kävimme Arlonissakin katsastamassa leffateatterin, mutta kaikki oli dubattu ranskaksi). Paluumatka junalla oli hieman ongelmallinen, myöhästymisiä oli useita ja merkinnät vaihtuivat. Lopulta luulimme olevamme tyytyväisinä oikeassa junassa, kunnes matkatoverini ryntäsi ulos vessasta ja totesi (ranskan kielisen) kuulutuksen juuri todenneen tämän junan olevan matkalla Brysseliin! Onneksemme emme vielä olleet ehtineet lähteä ja onnistuimme vaihtamaan oikeaan junaan. Illalla hostellilla havaitsimme saaneemme huonetovereita: kaksi korealaista, jotka olivat itse asiassa juuri tulleet Suomesta. Toinen puhui englantia ja hänen kanssaan juttelimmekin, toinen ei osannut ollenkaan. Olimme kaikki illalla melko aikaisin vuoteissa päivästä väsyneinä. Valot olivat jo sammuneet kaikilta ja olimme nukahtamassa kun toisen (kielitaidottoman) korealaisen lukulamppu syttyi. ja paloi. ja paloi. ja paloi. Lopulta joskus kahden aikaan yöllä, matkakaverini, joka ei saanut nukuttua, menetti hermonsa ja painut ovet paukkuen käytävällä sijaitsevaan vessaan. Tultuaan takaisin hän ryhtyi raivoamaan korealaiselle, että tämä voisi suksia käytävälle nukkumaan jos kerran halusi nukkua valot päällä. Korealainen ei tietysti ymmärtänyt mitään, ennen kuin toinen korealainen heräsi kääntämään. Kulttuurien yhteentörmäys loppui valojen sammuessa. 21.1.2010 torstai Aamulla suuntasimme kaupungille. Matkatoverillani on facebookissa belgialainen ystävä, joka on töissä Luxemburgissa, joten sovimme tapaavamme hänet eräässä ostoskeskuksessa (Auckhan) kauempana keskustasta lounasaikaan. Kävimme bussiasemalla ostamassa bussilipun, joka oikeuttaa liikkumiseen rajattomasti Luxemburgissa (siis koko maassa!) päivän ajan (maksoi 4 €). Treffattuamme fb-kaverin ja tämän serkun lyhyesti ostoskeskuksessa päätimme bussilipun (tai sai sillä kyllä kulkea junallakin) omistajina suunnistaa kohti Viandenia! Vianden on kaunis pieni kaupunki (vai pitäisikö sanoa kylä?), joka kylläkin oli tammikuussa melko kuollut, mutta oli varsin helppoa havaita, että kesällä se on varmasti mitä viehättävin ja idyllisin pikkukaupunki, jonne varmasti virtaa myös turisteja. Kävimme Viandenin linnaa ihailemassa, joka varmastikin on paikan suurin nähtävyys varsinkin kesäkautena. Illalla huokaisimme helpotuksesta, huone oli taas kokonaan vallassamme, korealaiset olivat viipyneet vain yhden yön. Bussimme Frakfurtiin (tai no ei oikeasti sinne vaan Frankfurt-Hahnin lentokentälle, joka on yli 100 km päässä Frankfurtin kaupungista) lähtisi aamu viideltä, joten menimme melko aikaisin nukkumaan. 22.1.2010 perjantai Aamulla suuntasimme kävellen bussille, joka lähti kohti lentokenttää. Lentokentällä houkutukset (Saksassa alkoholi on halpaa) saivat vietyä ja päädyimme lopulta lentokentän vessaan pukemaan yllemme kaikki mukanamme olevat vaatteet saadaksemme kaikki muut tavarat pakattua yhteen ainoaan reppuun ja sen olemaan alle 10 kg (punnitsin reppuni, joka lopulta oli 9,9 kg). Tälläkin kertaa Ryanairilla otettiin ihmisiä jonosta umpimähkään tarkistuttamaan laukkujen mittoja ja painoja. Koneeseen pääsyn ajan olo oli varsin tukala: päälläni oli mm. 5 paitaa ja kaksi talvitakkia. Onneksi pääsimme kuitenkin koneeseen ilman ongelmia. Kotimatka sujui toisaalta haikeasti, mutta toisaalta odottavasti. Roadtrippi lentäen minimibudjetilla oli varsin raskas, mutta toisaalta myös erittäin antoisa reissu. Tämän jälkeen on pakko pitää toipumistaukoa, mutta joskus vielä samankaltainen reissu eri kohteilla viehättäisi! Majoituksia ja lentoja:
Hotels.com
ebookers.fi
Supersaver
Seat24
Travelstart |
